"Mä filmin kelasin, päiväkirjaa selasin taaksepäin. Naarmuja filmissä, roskia mun silmissä katselin ja näin. Kaikki näkyi hetken mun edessäin, suljin silmät uudelleen. Menneisyys on kuljettu, yhä silmät suljettuna mä meen.
Lipuu hiljaa huomiseen tämä minun lautta, kyydissä luulen unta näin olevan elämäin. Se lipuu hiljaa huomiseen erehdysten kautta, kuin olis se jossain retkillään, öisillä hetkillään. Ja kevään tullen tuuli saa taas multa suunnan sekoittaa, koska tiedän että kaikki edesssäin on vain unelmaa.
Monet väännetty on itkut, käännetty toiset posketkin. On sydän kaskettu, lautalla laskettu monet kosketkin. Ja jokaisen kiven mä muistan, suljen silmät uudelleen. Menneisyys on kuljettu, yhä silmät suljettuna mä meen."