Ajatus siitä etten näe sua enää koskaan raastaa mua sisältä. Mä tunnen sen ikävän, ahdistuksen ja katkeruuden palana mun kurkussa, niinku joku kuristais mua, eikä se lakkaa.
Itkeminen kuulemma helpottaa, mut en pysty siihen.
Kohta siitä on jo vuosi. Tasan vuosi siitä, kun oli se aamu, jolloin sua ei enää ollut. Muistan sen päivän liianki hyvin..
Kumpa saisin halata sua vielä sen viimisen kerran ja kertoa, kuin rakas olet mulle.. ♥