Mä en jaksa, mä en jaksa,
mä en jaksa, mä en jaksa.
Mä en jaksa keittoo enää,
mä en jaksa paskan läpän heittoo enää,
mä en jaksa sikiöasentoo alla peittoo enää,
mä en jaksa sitä enää,
ja mikä parasta mun en tarvii sitä enää.
Ja miks mun tarviis, mä voin valita toisin,
en jaksa enää valittaa, vaikka valittaa voisin.
En aio enää alittaa rimaa vaik alittaa voisin,
elämä opetti en tekis mitään nyt toisin.
Mä teen kaiken nyt uusiks,
mut en samal taval ku ennen
turhat asiat jäi ja meni mennen.
Oon paljon vahvempi,
tunnen ja tiedän sen sisäl.
Mikään ei mua hallitse kunnes mä kiellän sen itse.
Jätä vaan flow,
mä tunnen ja tiedän sen liikkeen
suomen eliittii, ja sä tunnet ja tiedät sen sitte.
Tää rikko kuparisen, tää rikko jään
parasta ku musa pakottaa nyökyttää pään.
Nyökyttää jään,
mä jatkan tätä stoorii,
mun elämä ei oo mollii,
enää se on vaan oodii.
Ja seuraan tät koodii aina kunnes mä kuolen,
ja ne aidot frendit on onnellisii mun puolest.
Älä tarjoo mulle mitää, mä en sitä halua,
tajuut ku annat elämäs sormien välist valua.
Haluun elää, en muuta pyydä enää,
kun sä löydät syyn elää, ni sit on syytä elää.
En tekis mitää nyt toisin,
en muuttas mitää vaik voisin,
niin monelle tän saman nyt soisin.
Jos en olis avannu silmii,
kuinka hukas mä nyt oisin,
mut silti mä vaan oisin.
Mä oonkin vahva, pois musta heikko,
nyt tartuin kahvaan,
pois musta peikko.
Käännän, avaan luukun
näin luon sitä valoo,
laitan sitä mun suuhun ja
juon sitä nyt janoon.
Ja se jano on nyt vahvempi,
saa nähdä mihin riittää rahkeeni.
Vaik levy floppais tekisin sen uudestaan tost vaan
nyt luotan itseeni enemmän ku koskaan.
Hetki sit ei luistin ihan luistanu jäällä
nyt pää on niin selvä etten edes muistanu tällast.
Ennen oli teennäistä, ku piti nauraa
nyt tuntuu nii hyvält et tekee mieli laulaa.
