Tietähän oluen synty,juoman alku arvatahan: orast' on oluen synty.Humalasta julki juoman,vaikk'ei tuo ve'että synny.Eikä tuimatta tuletta, humala, remusen poika,piennä maahan pistettihin,
kyynä maahan kynnettihin,viholaisena viskottihin,vierehen kalevan kaivon, osmon pellon penkerehen.Siitä nousi nuori taimi,yleni vihanta virpi,nousi puuhun pienosehen,kohti latvoa kohosi.Osmon ukko ohran kylvi osmon uuen pellon päähän, ohra kasvoi kaunihisti,yleni ylen ehosti,osmon uuen pellon päässä ,kaskessa kalevan poian.Osmotar olen seppä, kapo kaljojen tekiä,otti ohrasen jyviä,kuusi ohrasen jyveä seitsemän humalan päätä,vettä kauhoa kaheksan,panevi pa'an tulelle.Laittoi keiton kiehumahan,keitti ohraista olutta kerkeän kesäisen päivän. Sai oluen keitetyksi,vaan ei saanut käyneheksi.Arvelee,ajattelevi,mitä tuohon tuotanehen oluelle käyttimeksi,kaljalle kohottimeksi.Näki maassa palkoheinän,poimi maasta palkoheinän,hieroi kaksin kämmeninsä.Hykersi käsin molemmin, molempihin reisihinsä,hieroi nää'än kultarinnan. Sanoi tuon saatuansa: näätäseni,lintuseni,mene tuonne kunne käsken metsän synkkähän salohon jossa tammat tappelevat,kovin ottavat orihit,käsin vaahtea valuta,koprin hiivo kokoa, oluelle käytteheksi kaljalle kohotteheksi!.Näätä nöyrä neuvottua jopa juoksi jotta joutui.Pian juoksi matkan pitkän metsän synkkähän salohon,missä tammat tappelivat,kovin ottivat orihit,valui vaahti tamman suusta,kuola kuonosta orihin sen kantoi kavon kätehen,toi olalle osmottaren kapo kastoi kaljahansa osmotar oluhensa;sai olut pahatapainen pani miehet mieltä vaille,mielepuolet meuhomahan,hullut huppeloitsemahan,lapset laitti itkehemähän,muun kansan murehtimahan.Kalevatar kaunis neiti, sormilta sorea sekä liukas liikunnalta,aina kengältä kepeä.Liikkui sillan liitoksella,keikkui keskilattialla näki lehen lattialta.Katselevi kääntelevi mitä tuostakin tulisi,kavon kaunihin käsissä,hyvän immen hyppysissä? kantoi sen kavon kätehen hyvän immen hyppysihin;kapo kaksin kämmeninsä,hykersi käsin molemmin,molempihin reisihinsä,mehiläinen siitä syntyi.Mehiläinen liukas lintu,sep' on lenti jotta joutui,pian lenti pitkän matkan,välehen välin lyhenti,saarehen selällisehen,luotohon merellisehen,nurmelle mesinukalle,simapellon pientarelle.Kului aikoa vähäsen,pirahteli pikkuruisen jo tulla tuhuttelevi,saaha saaveroittelevi.Toi simoa siivessänsä,kantoi mettä kaapusessansa,sen kantoi kavon kätehen hyvän immen hyppysihin.Osmotar oluehensa,kapo pisti kaljahansa.Siitä nousi nuori juoma,yleni olut punainen,puisen uuen uurtehessa,korvon koivuisen sisässä;Sai olonen valmihiksi,metu miesten juotavaksi.
