Petrax

Koti on siellä missä sydänkin ♥ Nii et painukaa vittuun kaikki paskiaiset jotka yritätte MUA pitää neljän seinän sisäl lukittuna jos ei muu auta ni hyppään ikkunasta ulos, äiti ainakin tietää ettei mua pidätellä kotona. Jos ois kunnollinen motivaation antaja olis asia aivan eri. Ei nappaa mikään pikkunen keittokomero ja yksinäisyys ku vaihtoehtona on kunnon keittiö ja PERHE. Pakko sanoo viel et vaik mä oon villi luonne sisimmissäni, mutkin saa pidettyy aisois jos vaan se ihminen on semmonen johon mä luotan ja joka osaa kohdella mua oikein, ja kunnioittaa mua ihmisenä ja naisena. Päätin nyt sit ruveta kapinoimaan eräitä vastaan, koska en halua menettää sitä elämää jonka oon vaivalla hankkinu. On se perkele et pitää muuttaa toiseen kaupunkii ennenku löytää ittensä ja elämänsä. Olen aivan saatanan onnellinen ♥ vähän on hankala elää omaa elämää ku se koitetaan kokoajan riistää sulta ja sua koitetaan pitää ku vankilas. Viila käteen ja vittuun sielt vankilasta ja kynsin hampain vaival hankitusta elämästä kiinni. Just pääset ongelmasta yli ni joku keksii sulle jonkun toisen aiheen mist tehdä ongelma. Olen vahva ja tiedän sen mä kävelen vaik läpi kiven jos vaa haluan. En oo vahva itteni takia vaan läheisten ihmisten takia, jos ne kaikki katoo ympäriltä ni sit tarvii vaan kehittää joku toinen asia mist pitää kiinni ja minkä takia pitää jaksaa. Mulla on nyt elämä, enkä anna sen valua käsistäni. Alkaa riittää tämmöne paska. Koulukuraattori koittaa väkisin pitää mua kotona, ja äiti sanoo et muuta pois sieltä, muuta sinne mis sun on hyvä olla. Oon kuulemma liian nuori asumaan poikaystävän tyköö. Joo mun jätkä on mua 3 vuot vanhempi, mut siel on myös hänen isänsä ja äitipuolensa + sit häne pikkuveli. Mun on paljon parempi siellä. Mun sydän asuu siellä. Nuorisopoli kutsuu kans. Ja sossut ainaki ton tän päiväsen koulukuraattoriselkkauksen takia.. Lähin vähä rähinällä sielt. En tuu mein ukko kans toimee ja sit hän on soittamas sille, et pidetää joku yhteinen palaveri- ei kiitos. Okei mä oon ehkä nuori, mut mä tiedän tasan tarkkaa mitä mä teen ja mä tiedän sen, et äiti rakastaa mua, se haluu vaan mun parasta, ja voin koska vaan muuttaa takas äitin tykö jos silt tuntuu. Toisaalta oon ihan vitun ylpee mun äidistä, mut häpeen isääni. Anteeks, ei sais hävetä vanhempiaan, mut näin se vaan menee... Mä olen kuitenki semmonen ihminen et jos mun kans haluu tulla toimeen, pitää mua kunnioittaa ihmisenä. Toki mä tarjoon aina ensi itte kunnioitusta, luottamusta sun muuta, mut jos en saa mitään takas siitä, saa luvan olla. Ei mun tarvii kestää mitään tollasta paskaa. Kiitän ja kuittaan nyt (: