keskiviikko 29. helmikuuta 2012 13:09
|
Askel tuntuu aina painavalta kun lähtee hautuumaalle, aina kun menen sinne, Joka kerta se muuttuu vaan todemmaksi. Vaikka kuinka olen kieltänyt tilanteen, uskotellut itselleni toisin, Hetkittäin jopa langennut omaan itsepetokseeni, niin alkaa se tosiasia olla pelottavan tosi ettei Isä enää tule ja pelasta,. Saatikka soita, katselee luultavasti pilven reunalta tyttöjen paitojen sisään ja vislailee kuuluvasti. Tiedän että missä ikinä hän onkaan, se on parempi paikka kuin tämä maanpäällinen helvetti joka hänelle viimeisiksi vuosiksi annettiin. Silti itsekkäästi olisin hänet halunnut pitää vielä täällä,. Se on surullista ettei tajua katua sanojaan ja tekojaan ennenkuin on jo liian myöhäistä, silti tahdon uskoa että olen ne jossain määrin vähintään saanut anteeksi. Jos en, niin luoja niin tietää ja tulee sen kertomaan jonain päivänä. Ne aamut kun herään, ja hetken ajan aurinko kajastaa tutulla tavalla verhon välistä ja luulen herääväni vielä kotona. Odottaen tuttua huutoa "Kahvi on valmis" Tajuten ettei sitä tulekkaan. Joka kerta siitä tulee vaan enemmän ja enemmän totta. Vaikka kuinka, kuinka taistelisin pysyä siinä hetkessä kun kaikki on niinkuin ennen, aina joku pyyhkäisee sen hetken pois. Tyhmintä on, että tämä olotila mitä olen kantanut mukanani, on viimeinen mitä Hän ois toivonut. Mutta minkä tunteilleen voi? Jos olisikin sellainen pyyhekumi, jolla vois vaan pyyhkäistä kaiken pois,. Se että elin niin kauan turtuneena, kielsin itseäni suremasta, koska se olisi tehnyt siitä totta. Vaikeuttaa asioiden käsittelyä nyt, kun on mennyt jos aikaa ja kokee tehneensä niin monia asioita väärin. Isäni ansiosta minä olen se mitä olen, niin hyvässä kuin pahassa. Sain sentään elää niinkin kauan hänen kanssaan,. En voi kuin ihmetellä ja ihailla sitä voimaa mikä ihmisen sisällä kumpuaa, kuinka molemmat vanhempansa menettäneet, surmattujen perheet, kaikkien onnettomuuksien ja muiden kauheuksien uhrien omaiset pääsevät elämässä eteenpäin. Se jos mikä on vahvuutta, ihailtavaa ja rohkaisevaakin. Ikuisena optimistina en suostu uskomaan ettei ole mitään enää tämän elämän jälkeen, koska haluan nähdä jo menneet rakkainpani vielä tuonpuoleisessa. Toivossa elän,. |
|
Mieliala: Surullinen |
|