Mihinköhän tunteitteni kanssa vielä joudun?
ku niin helposti ihastun,rakastun ja sitoudun..
nyt en enää tiedä kyllä yhtään, mitä mun pitäis tehdä...
missä mun pitäis olla ja minne pitäis mennä..
ku ne hyvät olotilat multa katosivat tosta vaan...
ja munko muka pitäis unohtaa?
tiedän,kaikki tapahtui hetkessä.
mut pitäskö vielä olla elämääkin edessä?
en tiedä,en todellakaan tiedä..
vaik moni sanoo sen oikean kyllä löytyvän vielä..
mä epäilen,siks taitaa olla syytä huoleen..
se mitä täl viikolla tunsin,en ollut tuntenu moneen vuoteen..
luulin niiden tunteiden kuolleen..
ja ihmisten katseiden keskittyvän vaan ulkokuoreen..
mut sä sanoit ne sanat,mitkä sai mut hyväntuuliseks..
siinä ku alotteen teit ja oltiin kosketuksessa huulien..
en vaan sitä enään ymmärrä..
miten joku pystyy tekee noin,ku on mulle niin lähellä sydäntä..
sä mut jätit,ja se lause mun päässäni kaikuu..
ja taas sisältäni mut valtaa se helvetin kaipuu..
joka jatkuvasti niitä halauksia haluaa..
taidat nauttia siitä,kun onnistut satuttaan..
mut en sua vihaa,vaikkei oo tää yhtään kivaa..
mut pitää kai vaan totutella lauseeseen,et mussa on vaan vikaa..
tunnen samaan aikaan suruu ja vitutusta..
viimeiset sanas mulle aiheutti henkistä kidutusta.
