Ikävä on suuri. Sydän itkee melkein joka yö.
Rakas Niki kissani nukkui ikiuneen 2011 syksyllä.
Moni ei ymmärrä kuinka rakas eläin voi olla ihmiselle.
Niki ei ollut mulle vaan kissa. Se oli mulle kuin veli <3 Rakas perheenjäsen jota kaipaan joka päivä.
Nikillä oli kipuja. Näin rakkaan silmistä, että sitä sattui. Olin itsekäs ja väkisin yritin pikkusta auttaa. Kivuiltaan ei voinut enään kulta syödä. Piti syöttää väkisin ruiskulla ja antaa herkkuraksuja aina muutaman kerralla jos ne sustuisi syömää. Lopulta Nikille ei kelvannut edes vesi. Kulta vaan nukkui ja siitä näki ettei se jaksanut enää. Tiesimme, että rakkaalla on syöpä ja ei hän tule siitä parantumaan.
Joka päivä nähdessäni Nikin laihan olemuksen ja huojuvat askeleet aloin itkeä. - Miksi? Miksi just meidän Niki. Maailman kiltein ja rakastavin kissa.
Tiesin, että aika oli lähellä. Totuin ajatukseen ja olin valmis hyvästelemään rakkaan, vaikka se pahalta tuntui. Olin töissä, kun sain viestin. Viestissä luki: Niki päästetään tänään ikiuneen kissojen taivaaseen sateenkaarisillalle.
Aloin itkeä. Töistä ei tullut mitään. Yritin touhuta mahdollsiimman paljon ja se auttoi. Mutta aina kun pysähdyin, alkoi itkettää.
Mut päästettiin töistä aikaisemmin ja lähdin Nikin mukaan viimeiselle matkalle. Autossa kaikki tuntui niin lopulliselta. Ikinä en ole ajatellut asiaa niin vakavasti. Ajattelin vaan Nikin parasta. Mutta autossa kun pidin Nikin häkkiä sylissä ja kulta työnsi nenänsä kaltereien välistä uteliaana, en kestänyt enää.. Itkin kuin hullu.. Itkin koko matkan eläinlääkäriin.
Kun pääsimme perille jatkoin itkemistä. Äiti oli vakava ja eläinlääkäri.. noh, täys kusipää. En oo koskaa tykänny siitä. Siitä näkee ettei pidä kissoista. Aina koirille lässyn lässyn mutta kissoille ei puhuta sanaakaa vaa hoidetaa äkkiä pois alta.
Niki on aina ollut todella kiltti eläinlääkärissä ja kiltti sille kusipäälääkärillekkin. Kun tutkimuksia tehtiin, ei ollut mitään ongelmaa saada Nikiä ulos häkistä.
Mutta sinä päivänä Niki ei halunnut ulos.. Se pisti vastaan ihan kuin se olisi aavistanut jotain. Ihankuin se olis tiennyt.
Eläinlääkäri antoi ensinmäisen piikin joka vain pistää eläimen uneen, tiedottomaan tilaan. Lääkäri sanoi, että meidän kannattaa poistua viimeisen piikin ajaksi, koska eläin saattaa saada kramppeja (taistelee vastaan kuolemaa).. Tottelimme koska olin hysteerinen. En ois kestänyt olla paikalla. Kun eläinlääkäri oli valmis hän tuli sanomaan, että nukutus oli yllättävän helppo. Niki ei taistellut vastaan vaan luovutti. Niki oli väsynyt ja halusi nukkumaan ikiunta.
Pahin hetki oli hautaaminen.. Pidin nikiä äidin kylpypyyhkeeseen käärittynä. Äiti oli Nikille koko elämä. Samoin toisinpäin. Niki rakas sai nukkua äidin hajuisessa pyyhkeessä. huomasin että rakkaalle jäi kaulapanta. Halusin ottaa sen muistoksi, mutta sen irrottaminen oli yhtä tuskaa. Itkin hysteerisesti ja Nikin veltto ruumis muljui mun käsissä. Kulta oli vielä lämmin. Mua sattui. Pelotti ttä taitan sen niskat kun se sillälailla muljui. lopulta sain kaulapannan pois ja laitoin Nikin hyvään asentoon. Vähän niinkuin vauvan selännee pyyhkeesee käärittynä. Vain pää näkyi. Siinä rakas nukkui. Korvat alkoi muuttua valkosiksi ja kylmiksi. Samoin nenä. Nikin henki alkoi irtaantua ruumiista. Rakkaan oli aika mennä.
Oli sateinen ja kylmä päivä. En ikinä unohda sitä hetkeä kun laskimme Nikin maahan. Sen jälkeen jäi vaivaamaan: kaivoimmeko tarpeeksi syvän kuopan? Ei kai eläimet haista ja kaiva sitä ylös???? Laitoimme kiviä suojaamaan ettei haju pääse maanpintaan. Kulta lepää nyt siellä äidin lempi pyyhkeeseen käärittynä ikiunta.
Nuku rauhassa rakas <3
RUNO
Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.
