Käytiinpäs äsken päivän reissulla Kiuruvedellä. Aamu syömmessä lähdettiin ja vanhoja muistellen ajeltiin (tai no minä ajelin ja selitin kuin papupata omia muistojani.) kohti Pohjois-savvoo. Ihan tuli opiskelu ajat mieleen heti kun tuttu ortodoksien tiealttari ilmestyi näkyviin. Ah! Suomen kaunen kaupunki, Kiuruvesi, kaupunki josta lähtiessä vannotin etten tänne palaa, mutta jonne jo puolenvuoden poissa olon jälkeen tuli ikävä.
Eikä siinä vielä kaikki. Pitkästä aikaa näin taas parhaan ystäväni vuosien takaa! Mikä onkaan mukavampaa kuin istua ja vaan jutella kaikkea, vaikkei välillä mitään pointtia siinä jutussa olisi ollutkaan. Kurkku on vieläkin hellänä. Tietäähän sen kun tämä tyttö suunsa aukaisee, niin se käy ja käy ja käy.. Nyt ihan itkettää (byäääääh) kun miettii, että ei se ystävyys unohdu ja häviä vaikka aikaa kuluu näkemättä.
Ja kaikesta tästähän tekee ihan kaikkein parasta että voi hyvällä tuurilla olla että syksyllä on muutto Kiuruvedelle edessä! ...vaikka minä lähtisin jo nyt jos olisi mahdollista!... Toivotaan ja pidetään peukkuja että Ville saa sen työn! (pakko saada.. MINÄ en hyväksy kieltävää vastausta..)