Et suutasi avata kerkeä,
Kun on leima jo otsaan lyöty.
Lippukouraan ja suunnaksi lokerikko,
jonne ei kuuluisi kukaan.
Noin vain yksi katse, erottaa.
Persoonasi ruumiista,
Ruumis jatkaa matkaa, persoona mestataan.
Jotta kaikki siihen lokerikkoon saataisiin mahtumaan.
Kaikki vain siksi ettei tarvitse tuntea.
Alemmuudentunnetta,koska ylemmyyteen pyritään.
Ei toiseen tutustua kun leima kertoo tarvittavan.
Kaikkeen on ratkaisunsa,
Oikeudellisuudesta viis!
Mielenterveysongelmaisille pilleri,
Alkoholistille isänmaallisuus,
Kaikki maton alle lakaistaan,
Sieltä se ei rumuudellaan särje normeja.
Yksin tähän maailmaan tulet, ja yksinään täältä lähdet.
Voit ottaa ilon irti, rohkaistua jopa, Rakastua?
Lokerointi sitä vaikeuttaa, yhteiskunta luokat vaikuttaa.
Alemmuus vs. ylemmyys. Tämä asetelma niin monet rikkonut,
Sisältä, maton alla sekin lymyilee, ettei pinta vääristy.
Yritän korjata, Taistella vastaan.
Yksin se on vaikeaa, Yritän ymmärtää, mutten ymmärrä miksi?
Jos tämä kaikki on julmaa pilaa,
sotketaan mielet ja jälkeen jätetään vihaa.
Voisinko käteni vain pestä,
Juosta eri suuntaan, pois lokerikosta.
Vapauteen, Rakkauteen, Onneen?
