Katson lumoutuneena lasia.
Se liikkuu ensin vasemmalle,
mutta muuttaakin suuntaa oikealle.
Lasi nousee pöydälle.
Huitaisen sen alas kädelläni.
Lasinsirut lentävät ympäriinsä.
Herään. Kaikki olikin unta.
Niin luulen, mutta näen sirpaleet
lattialla. Hymyilen.
Lasi pirstoutui, samalla lailla kuin elämänikin.