Kuolema kantaa kaaostaan
antaa anteeksi aneitaan.
Tahtoo taivaita taivuttaa,
parantaa pahan paikaltaan.
Velka valtaistuimen -
tie tulien tuhansien.
Hävittää helvetin
lakastuneet liekit luoden.
Pimeän herra -
Helvetin tuoja -
valtaistuin puhtainta pahuutta,
valtikka silkkaa julmuutta.
Ei hän rakasta,
ei hän onnea tuo.
Ei hän uskoa anna,
ei hän toivoa tuo.
Voima vahvimmankin valtaa,
elämä ei enää estä.
Itää ikuisesti iloiten
murheesta monien mielien.
Valheet vainottujen valtojen,
tieto turmeltuneiden taikureiden.
Hellästi Hallaansa haltioi
luona lammen laineiden.
Pimeän herra -
Helvetin tuoja -
valtaistuin puhtainta pahuutta,
valtikka silkkaa julmuutta.
Ei hän rakasta,
ei hän onnea tuo.
Ei hän uskoa anna,
ei hän toivoa tuo.
Järsii jäätä järkkyvää,
kärsii kansa, kieltämään
turhat toiveet tapaa.
Antaako anteeksi aneitaan?
Rumuus rakkautta rajumpi
suudelmat sielun särötti.
Näkeekö neitoa nukkuvaa,
uneksiiko uhkaavaa untuvaa?
Pimeän herra -
Helvetin tuoja -
valtaistuin puhtainta pahuutta,
valtikka silkkaa julmuutta.
Ei hän rakasta,
ei hän onnea tuo.
Ei hän uskoa anna,
ei hän toivoa tuo.
Yhden yön yksinäisyys,
vuosien vierittämä velvollisuus.
Karkottava kaiken kohtalonsa,
kuolemalla kaiken kuittaava.
