Kalleeeh

On vaikea antaa vastausta siihen, miltä tuntuu kärsiä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Kysymys on tietyllä lailla hieman paradoksaalinen, sillä ainakin itselläni nimenomaan tunteiden tunteminen ja tunnistaminen on eräs ydinongelmistani. On hämmentävää, kun ei tiedä mitä missäkin tilanteessa kuuluisi tuntea, ja miten nuo tunteet tulisi tuoda julki. Tai kun tietää, että tässä nimenomaisessa tilanteessa kuuluisi tuntea vahvasti jotakin, eikä tunnekaan mitään. Myös tunteiden hallinta ja sietäminen on ajoittain todella vaikeaa. Kun tuntee jotain, niin tuntee sitten potenssiin sata. Ärtymys ja viha saavat ajoittain pään tuntumaan painekattilalta, joka on valmis poksahtamaan hetkenä minä hyvänsä. Pelko ja ahdistus salpaavat hengityksen – ne ovat kuin kädet, jotka haluavat kietoutua kurkkusi ympärille ja kuristaa sinut hengiltä. Ilo on niin sietämätöntä, että se suorastaan sokaisee sinut ja polttaa ihosi karrelle niin kuin liian kirkas auringonpaiste. Minulle tunteet ovat jotakin hyvin konkreettista. Ruumiillista. Hämmentävää. Vaikeaa.