Kaverit hei, mä oon tosi pahoillani,
oon vaa väsyny, enkä pysy jaloillani.
Pienityttö seisoo keskel helvetin liekkei,
uuvuksissa koittaa saada ittensä pois sielt.
Koittanu pitkää hymyillä, vaik vaa sattuu,
koittanu seistä vahvan, vaik kaikki kaatuu.
Ajauduin kaiken pahuuden keskukseen,
tää kaikki sit johtikin mut masennukseen.
Oon voimaton, oon heikko, en jaksa enää,
mikään ei kiinnosta, mikää ei saa hymyilemää.
Tää sattuu, eikä valoa näy missää,
oon kahlittu, köydet käsissäni kiristää.
En pysty livistää, oon vankina mun mieles,
en tajuu vieläkää miks heititte mut tielt veks?
En syytä teitä, mutta mä oon nyt hajalla,
miettikää ees vähä, mutta en sano pahalla.
Liekki sammuu, kun siihen puhaltaa,
savu nousee, lopulta katoaa.
Meidän matka oli lyhyt, kesti vain hetki,
että se päätty, sydämeen jäi polttomerkki.
