riinanana^

Lähdet jonkun toisen matkaan,
soita mulle yöllä vuoden päästä taas.
Voit olla varma hetkeekää en mieti,
ehdoitta mä saavun sua noutamaan.
Sinä oot se päätös jonka pyörrän,
takki jonka käännän,
vaikka pelottaa.

Sinä oot se mihin loppuu kohtuus mistä alkaa hulluus,
järjetön rakkaus.
Miksi se uskoo, miksi se toivoo,
miksi se kärsii,
mutta kestää..
Miksi se vain riuhtoo,
miksei se irtoo?
Miksi se kärsii,
mutta kestää,
miksei sitä hengiltä saa?