nähnyt oon kaiken, minkä jättänyt oon taakseni
unohdan sen mitä puhut kauneudestasi
olet mikä olet en puutu siihen millään
tapahtunut on mutta en myönnä paskaa mitään
mietitkö vielä miksi en tule luoksesi
ajatteletko et vajoisin noin alas asti vuoksesi
ympärilläni ei oo pelkoa, häpeää
tunnen vain olevani rohkeea ja säihkeää
elämäni on vasta kädessäni
mutta onko järki päässäni
kadunko sitä mitä tein ennen
oisko mun pitäny avata menneisyyden kannen
poliisit tulee perässäni huutaen
en käänny puoleen mulkkujen
pimeässä valoni näyttää tien elämään
piiloudun aina syksyisen hämärään
sä tuut kolostas sanojes
elämäsi on vasta myöhässä
ja etkö ymmärrä
allani ei seiso kukaan muu
sanojes on oltava vahvempia
jos ne heittäytyy sanottomaks
niin etkö ymmärrä jo, on sun aika lähteä
mun allani ei seiso kukaan muu
