Refna

Kyyneleet valuvat kasvoillani kun mietin sitä kuinka yksin olen, olisipa joku jonka syliin painaa pää ja siihen nukahtaa, herään taas todelisuuteen ja huomaan että yksin olen, ilman rakkautta ja omaa kultaa, miksi minusta ei välitetä, vaan yksin jätetään kyyneleet silmissä ja suru sekä viiltävä tuska sydämessä, aina toivon ja odotan että kohdalle sattuisi se onni ikuinen mutta turhaa se kai on, minut on tuomittu tallaamaan surun ja yksinäisyyden polkua kyynellet silmissä maailman loppuun saakka