Joo, alkaa oleen kalju väriltään rr750 peltikeskuksen värikartan mukaan kun katsoo kaikkia epäkohtia Suomen valtiossa. Siis älkää käsittäkö väärin, rakastan maata ja kansaa, mutta päivä päivältä tunteeni hallitsevaa valtiota kohtaan alkavat olemaan selvät.
Jos meissä olisi tippaakaan sitä samaa intoa kuin esimerkiksi ranskalaisessa nuorisossa oli vuonna 2005
Muistin virkistykseksi wikipediaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskan_l%C3%A4hi%C3%B6iden_v%C3%A4kiv...
Tai samaa tulisuutta, joka johti Jugoslavian hajoamiseen ja pitkään ja veriseen taipaleeseen NATO joukkojen ja monien muiden ulkoisten voimien puristuksessa.
Muistin virkistykseksi wikipediaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jugoslavian_hajoamissodat
Tai isänmaan uskoa kuten abhasialaisissa talonpojissa ja kansalaisissa. En siis tarkoita tätä viidenpäivän sotaa, vaan aikaisempaa
Muistin virkistykseksi wikipediaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Abhasian_sota_(1992%E2%80%931993)
Tai meissä suomalaisissa aikoinaan oli kun Ruotsin hallinnon ajamat verot ja sortohallinto alistivat maatyöläistä ja pienempäänsä. Siihenkään ei alkuunsa tarvittu kuin yksi, joka nosti päänsä kumarasta ja totesi sisun kuohahtaneen, Jaakko Ilkka
Muistin virkistykseksi wikipediaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Ilkka
Mutta jos vastaavaa tapahtuisi tämänpäivän Suomessa, niin mikä olisi lopputulos?
Suomalainen poliitikko toteaisi heikkoutensa, laskisi alleen ja luovuttaisi asevarastojen avaimet suoraan ylemmälle vallalle. Tämähän siis ei vaadi sotilaallista interventiota, vaan ainoastaan poliittisen painostuksen ja lupauksen myöhemmistä meriiteistä.
Samaan tapaan kuin naapurissamme Norjassa aikoinaan eräs henkilö, kunhan unohdetaan yhtälöstä ylivoimaisen vihollisen interventio
Muistin virkistykseksi wikipediaa
http://en.wikipedia.org/wiki/Vidkun_Quisling
Lopputuloksena omasta pienissä viskeissä kehitellystä skaariosta on tämä:
JOS suomalainen olisi pariisilainen, Helsinki palaisi jo ja barrikaadeilla huudettaisiin vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa
JOS suomalainen olisi balkanilainen, meitä ei vallattaisi koskaan, meidän sisuamme ei muserretaisi ja taistelisimme vielä torakoitten tavoin, vaikka koko Suomi olisi pommitettu maailmankartalta.
JOS suomalainen arvostaisi isänmaataan kuten abhasialainen, emme olisi liittyneet EUhun, tai ainakin nyt myöhemmin olisimme eronneet siitä, hyvällä tai pahalla
JOS suomalainen omaisi pienintäkään verenperintöä Jaakko Ilkkaan ja hänen aikalaisiinsa, olisi Suomen porvarihallitukset jo kaatuneet, 1918 tullut uudestaan ja taas olisi Helsingissä saksalainen armeija avustamassa Suomen valtiota tukahduttamaan sisäisiä levottomuuksia. Mahdollisesti Suomikin saisi takaisin keskitysleirit, kun kapinaan syyllisiä aloitettaisiin teloittamaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota ks kohta vankileirit)
MUTTA kun suomalainen on mukavuuden haluinen sohvaperuna ja mieluummin antaa viedä paidan päältään kuin nousta nojatuolista, valittaa sossusta lisää rahaa ja syrjäytyy naapureistaan, niin mitä me teemme.
Annamme tämän päivän Quislingien viedä meiltä oman hallinnon, talouden hallinnan, yhteiskunnan palvelut, kotimaamme luonnonvarat ja sen kaiken, jonka puolesta sukupolvi toisensa jälkeen on suomalaisia uhrannut viimeisen veripisaransa ja oman henkensä.
Hetken aikaa idean hauduttua päässäni, tuli melko selväksi rajalinjan vedotkin, jotka tässä uudessa kapinassa voisi olla. Ei puhuta enään pelkästään työläisistä. Kapinoitsijoina olisi syrjäytyneet, työttömät, valtion tukiviidakossa elävät osa-aikatyön tekijät ja matalapalkka alojen työntekijät. Heitä vastaan marssisi Kalvervo Kummolan johdolla porvariporsaiden ja Suomea ulos myyvien pettureiden pitkä rivistö. Porvareilla ja kutsutaan heitä nyt vaikka mustiksi, olisi aseinaan velkakirjojen näännyttävää lukemista, ulkoistamis ohjelmia ja budjettilinjauksia. Proletaareilla, ja heidät nyt voisi sitten kans nimetä uusiksi vaikka vihreiksi (joo, en tarkota poliittista väriä, sori vihreät). Heillä olisi aseenaan zombilauman tavoin pelkästään itsensä ja pari kappaletta vaarivainaan jäämistöstä myymäkelvottomaksi tukiltaan lahonnutta haulikkoa. Sitä painia voisi olla ilo katsella eduskuntatalon portailla ja välillä huitaista yrityspuhelinluettelolla jotain mustaa keskelle kaljua.
Tosiasiassa tämänkaltainen vallankumous ei ole mahdoton, kunhan unohdetaan tekstistäni huumori ja aletaan miettimään tosissaan. Siihen vallankumoukseen ei olisi tarvittu kuin hieman erilainen kansanluonne, niin jo meitä vietäisiin pitkin sotatantereita, Mannanmäessä, Pispalanharjulla ja Näsilinnassa. Todettakoon myöskin että en toivo suomalaisen purevan suomalaista, mutta voisi nämä meidän eurooppasankarit siirtää vaikka pakko siirtolaisina ameriikkaan, siellä olisi heille vaikkapa tv-papin paikka auki.
OLEMMEKO me tyytyväisiä tähän lopputulokseen?
MITÄ meidän pitäisi tehdä tai ajatella?
MIKSI olemme päätyneet tähän tilanteeseen?
VAI ajattelenko minä vain omiani?
Terveisin
KOROSTAVA ja lainaava
Kalle Hakala
