Ei eksynyt lapsi kotia löydä.
Tuttu polku kasvanut umpeen.
Eivätkä vaatteet enää arpia peitä.
Kadonnut kipu vaihdettu uuteen.
On laulu kuollut huulille.
Sydän murskaantunut kevään lumeen.
Ei herkkä mieli lämpöä tuota.
Ovat muistot jälleen syttyneet tuleen.
On vaikeaa ymmärtää asioita joita ei tule.
Vaikeampi hyväksyä sitä mitä enää ei ole.
Unelmat niin hauraat olivat helposti särkyvää.
Kerran kuolleesta ei pysty samaan taas elävää.
Runo vanha joka saanut ei nimeä.
Täyteen kirjoitettu lupauksia murheita.
Ja jos minä vielä hänestä kuulen.
En tuntematta voi olla kaipuuta.
Tuuli puhaltanut itsensä uuvuksiin.
Kuljettanut kauaksi on minun elämän.
Ja vaikka vei se hänetkin pois.
Se minulle jättänyt on ikävän.
c. Joni "Nonno" K. 3.4.2012
