yöPerhonen

mua väsyttää.. päivästä toiseen mä herään kuudelta töihin ja tulen joka ilta kymmeneltä töistä kotiin. ne pienet hetket mitä meillä on enään jäljellä yhdessä mä vietän sun kanssa ja se on ainoa aika päivästä kun mun ei ole paha olla. Mä en tiedä mitä mä teen kun sä lähdet, sillä mulla ei juuri ole enään ketää joka jakais mun päivät ja kuuntelis. mulla oli joskus ystäviä, mutta nyt niillä on parempaa tekemistä, parempia ystäviä kuin minä, kun mulle ei ole mitään käyttöä.
voiko ihminen todella olla niin kiireinen ettei voi soittaa
ja sanoa että on kiireinen?
entä mitä tapahtui sille, että "mä aina autan sua, voit aina puhua mulle".. puhua sulle vai vastaajalle?