Voin olla ulkoapäin kova ja vahva,
mutta sisältä heikko ja hutera.
Voin hymyillä leveämmin kuin aurinko,
mutta samalla hymyn taakse voi kätkeytyä kyynelten valtameri.
Voin sanoa, että minulla on kaikki hyvin,
vaikka oikeasti tarvitsisin tukea ja apua
kipeämmin kuin koskaan.
Voin sanoa, että ei haittaa tai ymmärrän täysin, vaikka sisimmässäni olisin murentunut hiekan kokoisiksi palasiksi ja toivonut,
että heräisin unesta, pahasta sellaisesta.
Voin sanoa että jaksan, tarkoittamatta sitä.
Voin sanoa että haluan, haluamatta sitä.
Mutta sanat; välitän, rakastan, kadun ja ikävöin tulee vain, jos todella niin tarkoitan.
