Kun tuulen suunta taas vaihtuu
Kaikki päättyy valomerkin jälkeen/
On taivaskin niin tumma ettei erotu edes tähdet/
Nyt kun mä lähden, tuskin palaan enää estraadille/
Viimeiset matkat viho viimesille festarille/
Matka on pitkä, oli hauska messis taivaltaa/
Ja hieno tietää että jossainpäi viel muaki kaivataan/
Kitara soittaa nyt mun viimesintä sävelmää/
Kaheksan vuotta mahtuu elään yhdes kädessä/
Ja käden kääntessä se kaikki on vaa mennyttä/
Menetettyi tunteita on mahdotonta elvyttää/
"en tykkää", kun mustat koskettimet pianosta/
Taas alkaa surusävelmäänsä soittaan niin on tiedossa/
Et alkaa olla viralliset jäähyväiset eessä/
Ei ollu loppu niinku luvattiin Teeveessä/
Surusävelmät aina niin erilaiset/
Nää on ne viimeset tunteiden hautajaiset/
mä leijun sen mukana, kaus pois täältä/
muistot hyvät, mä säilytän ne täällä/
usko mua kun mä sanon, mun on pakko mennä/
mä yritin jaksaa päivästä toiseen/
nyt se kaikki pitää vaan jättää taakseen/
hymyillen katson taakse menneisyyteen/
ja hymyilet takas, on tää vaan niin vaikeet/
Ei mun oo tarve mitään muuta täälä esittää/
Ei pakko teidän kuunnella oo mitä meikä selittää/
Ei täälä selviä kukaan ellei ees yritä/
Ja mulle hiton sama että pysynkö ees rytmissä/
Pysynkö ees ryhdissä, hah, no tuskin/
Kun päivä päivält vanhennutaan, just niin/
Ei kukaan tääl oo ikinuori/
Oon nähny monta jotka musal tekee liki huorin/
Sellasta kohtaan arvostus mun silmis kuoli/
Zekkaa mun roskakorii, näätsä? näätsä mikä riimivuori?!/
Se on sitä elämää, se on sitä aitoo/
Kylmäpäisyys vaatii sitä todellista taitoo/
Ei sillä että oisin välinpitämätön/
Saati kiittämätön, räppiskene on vaan riittämätön/
Ei enää moikata, saati ees kätellä/
Siks nyt on aika laulaa viimeinen sävelmä/
mä leijun sen mukana, kaus pois täältä/
muistot hyvät, mä säilytän ne täällä/
usko mua kun mä sanon, mun on pakko mennä/
mä yritin jaksaa päivästä toiseen/
nyt se kaikki pitää vaan jättää taakseen/
hymyillen katson taakse menneisyyteen/
ja hymyilet takas, on tää vaan niin vaikeet/
