Hän on naapurisi-mies
jolla on lapsen
mieli.
Paloautot,sireenit
ja vaarat kiihottavat
häntä
edelleenkin.
Hän on kuin
kuka tahansa meistä
kaikkine
puutteineen ja huolineen
ja
toteuttamattomine
unelmineen.
Kuitenkin hän
on
suurempi kuin useimmat
meistä.
Hän on PALOMIES.
Hän panee kaiken peliin
kun
kellot soivat. Hän on sekä
onnekas että epäonnekas.
Hän
on mies joka pelastaa
henkiä, koska on nähnyt
liian paljon kuolemaa. Hän
on hellä, koska on nähnyt
hallitsemattoman
väkivallan
kamalan voiman. Hän on
herkkä lapsen naurulle,
koska on kantanut
käsivarsillaan liian monta
pientä ruumista jotka
eivät
naura enään koskaan.
Hän on mies joka arvostaa
elämän pieniä iloja-kuumaa
kahvikuppia tunnottomissa
sormissa, lämmintä sänkyä
väsyneille luille ja
lihaksille, urheiden
miesten
ryhmää-taivaallista rauhaa
ja epäitsekästä, joukolla
hyvin suoritettua työtä-
Hän
ei kanna rintanappeja tai
heiluta lippuja tai
huutele
rivouksia. Hän marssii,
hän
marssii menehtyneen
toverinsa kunniaksi. Hän
ei
saarnaa ihmisten välisestä
veljeydestä.
Hän elää silti.
