riinanana^

Jep. Aika sanaton fiilis. Eilinen oli upee ilta, ja oikeestaan viimeset vuodet on ollu upeita. Jyp on onnistunu nousemaan liigan vaarattomimmasta joukkueesta yheks liigan vaarallisimmista joukkueista, ja kauan tähän on mennyt? Jypin murros lähti siitä kun Risto Dufva astui aikoinaan puikkoihin 6vuotta sitten, ja Jyrki Aho jatkoi tuota hienoa muutosta vielä entisestään kahden kauden verran, ja nyt on sitten Marko Virtasen aika lisätä omaa maustettaan tuohon soppaan. Odotetaan ensi kautta innolla, ja katsotaan sitten mitä siitä tulee. Toivottavasti jotain yhtä sensaatiomaista kuin viimeksi, kun valmentaja vaihtui. Tässä vaiheessa on pakko kiittää Jykää ja Malmia ketkä siirtyvät ensi kaudeksi Bluesin riveihin, toinen pukumieheksi ja toinen hänen luottomiehekseen. Sitten on Jonne Virtasen vuoro. Ikävä lopetus kauteen, ja Jyp-uraan, solisluu sijoiltaan ja aivotärähdys. Rispektit Monnille, joka kuitenkin liu'utettiin omin jaloin sairastuvalle. Kyllä Jonnekin olisi ansainnut saaha hakea pronssisen mitalin hurmoksessa eleneen yleisön edestä. Unohtuiko yksi nimi? Kalle Koskinen. Tuo mies, tuo ura ja tuo hieno eilinen lopetus. Eilinen rangaistus viimeisillä peliminuuteilla pitää miettimään, että halusiko hän viimeisen kerran tahallaan maistaa vielä miltä se jäähyn ottaminen tuntuu? Ehkä, mutta kuka muukaan sitä tietää kun itse Kalle. Konalle suurensuuret kiitokset 12 kaudesta Jypissä, ja varsinkin siitä hienosta näkymättömästä työstä mitä Kalle on tehnyt. Ja silloinhan puolustaja on parhaimmillaan kun hän on näkymätön. Eikös se niin mennyt? Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hieno pättää, vai miten se eräs legendaarinen selostaja tapasikaan sanoa? "Maailma ja jokainen jääkiekkojoukkue tarvitsee kallekoskisia. Hieno mies." - Sinuhe Wallinheimo #72