Miks tän kaiken täytyi mennä näin,
parin sanan jälkeen kaikki oli väärinpäin.
Jos vain voitais kaikki unohtaa,
mut luulen ettei mikään olis ennallaan.
Miks tän kaiken täytyi mennä näin,
vielä hetki sitten olit siinä vierelläin.
En tahtonut sua näin satuttaa,
enkä varsinkaan tähän lopettaa.
Nyt näit asioita on pakko selvittää,
taakkaani keventää.
Ennen ku molemmat eri suuntiin lähtee menemään.
Rakastuin ja kaikki oli hyvin mä kaaduin ja kadun,
kaikki katuu eikä entiseen oo enään paluut.
Mä mokasin tän jutun pyydän anteeks siitä,
tiiän et mä satutin ja sanat ei riitä.
Mulle meijän suhde oli kaikki kaikesta jees,
tärkeint mitä mul oli sit tuli jo liian vaikeet,
ku heräsin tajusin et ei tehtyy voi tehä tekemättömäks,
annoit anteeks mut oot liian hyvä sydämmestäs.
Paikkani vaikka sit yksin sulkeudu eristyksiin,
paikkasit vanhat arvet et lyö sydämen tykytyksiin.
Sä autoit mut hengittää happee,
mut painoin sut pohjaan,
en tahallaan mut otin vauhtii kai sit liian kovaa,
Mun oli pakko kertoo se en voinu pitää sisällä,
mut suhdehan aina näit ongelmia sisältää.
Halusin sut olit jotain täydellistä,
mut mistä tiedän etten toistais samaa virhettä.
Nyt kasa kyyneliä ja hyviä muistoja,
mun on vaikeeta ees tätä tilannetta uskoa,
sä annoit mulle anteeksi,
mut miten voisin jatkaa,
ku tuntuu silt ettei voi itellee anteeks antaa
Mä toivoisin sulta silti viel ees ystävyyttä,
en halunnu loukata, en halunnu satuttaa.
Alan uskoo et koko suhde oli sattumaa.
Sä olit ihana olit parasta sua rakastan,
en vaan pysty enää,
silti edelleen sut haluan
