^Pude^

En tiennyt seinien ympäriltämme ikinä sortuvan
En tiennyt viimeisten päiviemme nurkan takana vaanivan
En tiennyt kuinka maahan lyöty vielä nousta sais,
tai kuinka roudan alta verso ylös kurkottais
Elämänsä todistais

En tahdo mennyttä muistella
En kantaa mukana kauempaa
En haudo kostoa, en kapinaa
En aio katkeroituakaan
Ja toivon että voisit onnes löytää sinäkin
Vaikket mua siihen tarvitse, sen ymmärsin
liian hyvinkin