Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.
Harvoin olin tyhjänpanttina, asetin tavotteita.
Aivan liian aikasi astelin valokeilaa.
Hajonneita unelmia mahtuu historiaan,
Mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan.
Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tietoo, et pääsee takasin jaloilleen.
Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonat,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Jos sä muistat, kannoin jättäriltä sut himaan,
ja sä selitit siin matkal miten rakastat sun Tiinaa.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.
Vaikee löytää se merkitys kaikkeen,
nyt näkemiin mun rakkaat,
vaik on lähteminen vaikeet.
