Kun sydän on tyhjä, ei se säveliä tee.
Vaan surut kirjotettu on taivaan kanteen.
Ja kun rakkaus on kuollut, mitään ei jää.
Eikä siitä pysty saamaan taas elävää.
Ja nyt minä mietin, miksi yksin jäin.
Kaipaan kun sinut aina vierelläni näin.
Kun kirjotan tämän niin muistelen sinua.
Ehkä sinä vielä jossakin ajattelet minua.
Taakka on aina helpompi yksin kantaa.
Ei ole enää mitään mitä toiselle antaa.
Ja kun kaksi tietä ei yhteen voi päätyä.
Kaikki unelmat taas kerran sai jäätyä.
Rakastaisinko vielä jos tietäisin sen.
Hän on yhä siellä, minua odottaen.
Vai jäisinkö tänne edelleen peläten.
Hän särkisi sen, mitä vielä varjelen.
Ehkä tämä on kohtalo joka minulle annettiin.
Vaikka sanoimme rakastavamme, niin vannottiin.
Minä aina toivoin ja halusin enemmän.
Ja tuuli kuiskasi, sinulle annan elämän.
c. Joni "Nonno" K.
