Hetken uskoin jo kaikkeen, mitä sanoit. Hetken olin onnellinen. Miksi luotinkaan typeriin sanoihisi, joilla ei ollut loppupelissä mitään merkitystä?
Rakensin liian suuret pilvilinnat, jotka ovat tyypillistä minulta. Totean tälläisissä tilanteissa usein itselleni, etten aijo luottaa enää kehenkään ellen ole varma, enkä varsinkaan usko mitään sanoja, jotka kertovat välittämäisestä. Mutta miksi minä pöljä aina luotan ja uskon sanoihin?
Kyyneleet valuu pitkin poskia valuen kaulalle. Mutta miksi itkisin enemmän kuin pitäisi? Loppujen lopuksi tulen elämään yksin vasten tahtoani. En haluaisi - mutta kohtalo valitsee tiesi, et sinä. En tiedä - mutta luulen niin.