suljen silmät hymysi mä nään nyt mielessä
koitan koskettaa mielikuvaas, se kääntyy tiehensä
miten niin kauniit hetket saattoi päättyy pienestä
kauneus kestää hetken, tuska pienen ikuisuuden
kauneutes sai vallan musta mieleen ikuistuen
välillä luulen et oon päässyt yli susta
mut se illuusio haihtuu, totuus on niin sysimusta
miten mä voin koskaan tulla toisen ihmisen kans toimeen
kun sydän sanoo et oon tavannut jo oikeen
nyt sydämenmuotoinen maa puuttuu pakast
kahden palan pelistäni taas puuttuu pala
mutta missä on se syy
sanoinko jotain väärää
mitä muutaisit eilisen takas jos sais kääntää
enkö välittänyt tarpeeks
rakastinko liikaa
etkö saanu kaikkeeni vai aikaas varastinko liikaa
