Elämäni Kuppikunnat
- Tai kuinka yhteiskunta yrittää meidät lokeroida -
Tällainen aihe nousi tänään mieleeni jälleen, ja saatuani tässä päivän mittaan inspiraation, päätin ottaa asian puheeksi.
Jo syntymästämme lähtien meitä yritetään yhteiskunnan mielissä lokeroida, labeloida, kuin olisimme jokin esine jolle täytyy määrittää käyttötarkoitus tai muuten kaikki ovat aivan hukassa että mikä sinä oletkaan - kissa vai kala, ruusu vai piikki. Oikeastaan sanoisin että tämä turha määrittely alkaa jo ennen syntymäämme. Kuvitellaanpa että on olemassa henkilö jonka suvussa on ollut kuningas! Siis vuonna 1254, that is. No mutta eipä sillä väliä, hän on siniverinen sillä sekunnilla kun asia saadaan selville! Joten, jos tämä henkilö ottaa itselleen kumppanin ja heille on syntymässä lapsi, on lapsi automaattisesti kuninkaiden sukua - vaikkakin omasta mielestäni veri on tässä vaiheessa jo harvinaisen haalean vaaleansinistä, mutta kuka minulta kysyy, yhteiskunta on se elin joka tietää nämä asiat!
Peruskoulussa on ehkä yhtä pahimmanlaatuista kuppikuntiin sörkkimistä mitä tässä maailmassa löytyy - tällä hetkellä. Muut kanssaoppilaat ja opettajat rupeavat analysoimaan sinua sillä hetkellä kun varpaasi ylittää koulun kynnyksen, tietoisesti tai tiedostamattaan katsoen ja eritellen kykyjäsi ja heikkouksiasi, järjestellen sinut sitten sopivaan lokeroon kun analysointi on valmis. Eikä sieltä lokerosta ole pois ryömiminen vaikka mikä olisi - kerran jotain, aina jotain, on tämän maailman suppea mieli mieltä! Eli jos satut pitämään vaikkapa lukemisesta, olet ainainen lukutoukka, joka yleensä peruskoulussa johtaa siihen että olet nörtti, hikari, auttamaton luuseri ja siten toisten silmätikku. Ketään ei kiinnosta tutustua persoonaasi paremmin - joku korkeammalla oleva teki päätöksen että sinä nyt olet tällainen ja muut seuraavat tätä mielipidettä kuin lauma sokeita lampaita suden tekomääkimisen perässä.
Ja sitten kun pääset peruskoulusta "aikuisten maailmaan", luulet helpottuneena huokaisten että nyt ollaan selvillä vesillä - ei enää yleismaallisia mielipiteitä millainen olet tai tulet aina olemaan. Haet luultavasti jatkokoulutukseen, onnellisena tiedosta että kukaan ei tunne sinua siellä ja voit aloittaa alusta. Kunnes huomaat että sama meno jatkuu. Ehkä samassa koulussa on joku entisestä koulustasi, joka avuliaana kertoo kaikille mitä labelissasi lukee - ja muut nyökytellen kuin bubblehead-nuket seuraavat tämän henkilön sanomaa, alkaen kohdella sinua merkkisi määrittelemällä tavalla. Toinen vaihtoehto voi olla vaikkapa tyyli millä pukeudut. "Tuo käyttää mustia vaatteita, hänen täytyy olla gootti tai hevari!".. Tai ehkä hiustesi väri kertoo sinusta enemmän kuin itse osaat kuvitella. "Katsokaas, tuolta tulee tyhmä blondi!".. Älkääkä antako minun edes aloittaa ihonväristä, uskonnosta, tai muista hyvin kiistanalaisista aiheista!
Nyt pääsemmekin omaan lokeropyramidiini, jonka huipulla olen minä itse sellaisena kuin itseni näen ja tahtoisin muidenkin näkevän - Yksilönä. Ja vielä isolla Y:llä, koska jokainen on Yksilö; se on kuin erisnimi, jonka jokainen tahtoisi olevan itsellään liitteenä syntymänimessään. No niin, eli päällimäisenä olen siis minä. No, siitä kun lähdemme alaspäin, niin voidaan katsoa pari selvää asiaa minusta; tykkään lukea/opiskella/hakea tietoa, ja minulla on paljon eläimiä. No, tämähän on selvää pässinlihaa; minun täytyy olla Nörtti ja Eläinrakas. Tsing! Kaksi lokeroa liitetty suoraan alaspäin Yksilöstä joka olin. Sitten jatketaan. Osaan käyttää tietokonetta monella eri tapaa, mutta silti rakastan kirjoja = Tietokonenörtti ja Lukutoukka; eläimiä minulla on koiria, kissoja, kaneja ja ties mitä muita - lisäksi harrastan ratsastusta = Koiraihminen, Kissaihminen, Kani-ihminen, jne, sekä Hevosihminen. Tsing, Tsing, Tsing. Pyramidi sen kuin laajenee alaspäin, Yksilöstä näkyy enää päälaki. Mennään vielä eteenpäin yhteiskunnan lokeroperiaatteessa, tosin jatketaan nyt vain tässä Eläinrakas-haarassa, koska muuten olisimme tässä koko päivän.. No niin, eli siis otetaan haara Eläinrakas - Koirarakas. Minulla on bernhardinkoira, kuulun siis lokeroon Bernhardinkoiraihmiset; ja vielä tarkemmin, Pitkäkarvaisen Bernhardinkoiran Omistajat. Ka-Zing! Lokeroa lokeron perään jatkaa kulkuaan alaspäin. Sitten on vielä kasvattajakuppikunnat; minulla on tietyn kasvattajan kasvatti, Tsing, kuulun siis hänen kuppikuntaansa. Mutta myös toinen haara lähtee Bernhardinkoiraihmisistä, sillä olen myös Kasvattaja, johon yhteiskunta vielä yrittää tunkea mitä kasvatan - lk vai pk. Sitten on vielä haara Urosken Omistajat.
Ja pyramidi sen kuin kasvaa ja kasvaa, lokeroita nakotaan Yksilön jalkojen alle, minun jalkojeni alle, ilman minun suostumustani ja vasten minun tahtoani. Ja yhteiskunta katsoo pyramidia Yksilön alla, kaikkea paitsi itse yksinäistä Yksilöä, ja luulee tuntevansa hänet läpikotaisin. Siinähän se on levällään, kaikkien nähtävillä! Ja sitten aletaan Yksilöä kohdella näiden muiden hänen niskaansa tupanneiden vääristyneiden ideoiden ja labeloiden mukaisesti, eikä hän välttämättä pääse niistä eroon vaikka kuinka yrittäisi. Eikä kukaan välttämättä usko enää häntä hänen yrittäessä selittää että tämä ei ole oikeasti Hän, Yksilönä!
Ihmiset ja yhteiskunta toimii omasta mielestäni käsittämättömällä tavalla tehdessään näin, mutta tämä toimintamalli on jatkunut jo vuosisatoja, vuosituhansia, eikä sille näy ikävä kyllä loppua. Ei, ellei jokainen alkaisi ajatella Yksilöllisesti, Yksilönä, eikä seuraisi sokeana lampaana sitä määkivää sutta.
"Rise and rise again, 'till lambs become lions" - Robin Hood 2010
**********************************
Teksti © Katri Kujanpää
