Häl' oli silmissänsä jano
ja vaikka mä näinkin sen,
otin hänet vierellein mun elämään
ja siinä seistessäni viel' kuulin,
kun preeria kauemmas
häntä kutsui tuonnemmas etelään
Ja elämä on lyhyt,
eikä hän ollut vielä löytänyt
sitä mitä hän etsinyt
Ennenkuin nousi ratsullensa
laski käden poskellein
ja kysyi: "oi, tyttösein, mua ootathan?"
ja vaikka sydämeni viel' toivoi
järkeni ennusti: on tuol' joku vielä
varmasti
munkaltaista ilman
Mä sanoin:
"Elämä on lyhyt
enkä mä oottaa enää pystynyt
Päivä laskee pian, lähde nyt!"
Niin lähti hän ja rakkautensa
vei kauas mukanaan,
rinnan alla suurempaan maailmaan
Mä siinä lakaisin kuistin ja oven
auki jätin toiselle, etsijälle uudelle,
joka jo kotiin kaipaa
Mä mietin:
"Elämä on lyhyt
mut onko vielä koskaan kukaan löytänyt
sitä mitä hän on etsinyt?"
