Mitä meille on tapahtunut?
Mitä on tapahtunut sille "sisko ja sen veli"
tarinalle.. Mitä tapahtui niille lupauksille et
aina pidetään yhtä? Et ollaan aina toisen tukena?
Et autetaan toista jaksamaan ja sitä rataa..
En mä tätä toivonut..
Kyl mä tiesin et tuun loppujen lopuks tänkin pilaamaan mut...
Miten pilasin kaiken tällä kertaa?
Voisko joku selittää..
En mä halunnut et tää menee näin..
Halusin vaan kerrankin oman isoveljen jolle voin kertoo kaiken.. Hehkuttaa siitä kuin oon ilonen pienistäkin asioista.. Kertoo ja itkee jos on murheita..
Mutta.. Pilasin kaiken.. Miten?
Miten mä onnistun aina pilaamaan kaiken..
Ehkä ihmissuhteet ei vaa oo luotu mua varten...
"Kävele mun kaa on pakko uskaltaa.
Antaa niitten huutaa jos niitä huvittaa.
Kävele mun kaa, ihan minne vaan,
kunnes tää maailma kauas katoaa.. "
En mä tätä halunnut...
