Andehau

joskus tulee semmosia hetkiä, että ikävöi jotakin ihmistä niin helvetisti, että tuntuu et koko sydän ja sielu repeytyis kappaleiksi. Ikävä on helvetin vaikee ja ylitsepääsemätön tunne, mikä siihen auttaa? Vittu kun ei osaa yhtää kontrolloida mieltään vai pitäiskö edes? Jos jokin asia pyörii päässä, ehkä sen myös kuuluu olla siellä.

"jos jotain sattuu vaik maapallon toisella puolel, nii muaki sattuu kaikki."