Olin vielä ihan pieni kun en tajunnut mitää/
isäkin heitti ulos kodistaan, tää paska riittää/
Siltikin se jatku, kun muut lapset tuli sisään/
eikö mulla oo paikkaa enää yhtää missään/
Sattu sydämee nii paljon, et se lopultakin murtu/
sitä ei voi enää paikata, tää elämä kokonaa sortu/
oli mulla kuitenkin äiti, joka piti huolen/
siihen asti kun mä ehkä vielä joskus kuolen/
toivoin että tunteeni rauhottuis itkun tuskasta/
pystyisin jatkamaan ilon kyyneleistä mutkista/
koulun jouduin vaihtamaan uusiin maisemiin/
koulun sisälle, koulun penkille, uusiin ihmisiin/
nää uudet ihmiset oli erilaisia koko kunnas/
katto mua hyvin pitkää ja haukku lutkaks/
mikä siinä on, et ollaan hyvin ennakkoluulosia/
katsokaa peilii ja miettikää hetken uudestaa/
Tää biisi soi ainoastaan teille jotka tietävät tän tunteen. Ihmiset osaa olla kieroja paskoja ja tehdä joidenkin elämästä kurjempaa. Kateellisia ovat meille, kun tiedetää totuuksia enemmän tästä maailman menoist.
Tulkaa sitte vasta puhuu kun ootte lytänny paskaset naamanne multaakin alemmas.
