Masennus, Ahdistus
kaks asiaa mitä ihmine pelkää
ei tässä voi ku vaa kääntää selkää
opettelin kaiken itse
säädin asiat vituiks
katoin miten säkii vaa riuduit
ei kaverin voinu antaa riutuu
ehkä nyt ekan kerran suljen suuni
et sais kasaan pääni ja asiat uudet
ehkäpä meillekkii joskus puhaltaa uudet tuulet
ei ruvennu auttaa lääkitys oloon
jalat ne veti vaa coloon
tunsit myös saman mitä muutkii
jätit meikän vaa varjohi mustii
rahaa tienasin myymällä
nyt vaa tajuun ei siinä ollu ideaa
mut asiathan menee miten vaa
joten elä pistä vastaan ollenkaa
tää kaupunki ei rupee sua auttaa laisinkaa
ala ikäsenä tuli töpeksittyy
nyt on ruvettu niistä ottaa oppeja
olis sunkii pitäny kuunnella vaistoja
sullekkii kerron nyt vinkkejä siitä
miten täällä pitäis kaikki kiittää
mut opettele elämää tuskankaa
kävelet polulla usvankaa...
läpi hyytävien katujen
jäisten junaratojen
tajunnan räjäytän selvinpäin
ei siihen tarvita kun kaksi
ja kävelemään lähtee jopa se lapsi
ei ymmärräys riitä tän kaupungin paskan
jengikii selän takana puukkoja terottaa
ei rupee enää täs olos hekottaa
tää setti jopa kaikkien päät sekottaa
oikaisen selän jatkan matkaa kohti kiitorataa
ei siinä ajatus pojasta pienestä katoomaan saada
kun ajatuksia jakaa et mahda
jokainen kalja kädessä tuomioita ihmisistä saa jakaa
mut itelläni ei siihenkää oo enää henkilökohtasesti varaa
kun muijaskii vaa tuijottaa aivan väärää jätkää
ei sillekkään oo järkee päähä tullu tähä ikää
luottamuksen ansaitset jos teet sanoista suorat teot
ei sullakaan oo muuta elämää ku veikkauksen pitkävedot
en jaksa ruveta tästä enempää murehtii
nostata siis tilantees olemattomii
