Rakkaani, koskaan kertonut en
kuinka rakastin
Ymmärsinhän liian myöhään sen
ajatukseen siihen ihastuin
ajatukseen, jossa et olisi täällä
Yhä niin kova ikävä
äänesi, vielä kerran korvissani
kätesi, vielä kerran kädessäni
Toisistamme kiinnipitäen
Niin paljon, liikaakin rakastin
uskalsin antaa sinulle kodin
Kunnes liiaksi säikähdin
ja sinusta luovuin
jätin itselleni valokuvan
sänkysi alle pölykasan
Nyt kyynel silmässä istun,
sitä katselen
Muista enää edes vihaani
vieläkään sinua tunne en
Missä olet nyt, rakkaani?
Tahdon sinut takaisin elämääni!
Nähdä vielä kerran,
silmästä silmään
oppia rakastamaan
haurautta sielussani kantamaan
Ei ole liian myöhäistä
en tahdo, että menet
vanhenet
yksin
Tiedän että kaikki hyvin on nyt
sinulla, paljon paremmin
Paremmin kuin olisin ikinä
uskaltanut uskoa, toivoa
Rakas, olen niin ylpeä
- sinusta!
