Olen kuunnellut viimeaikoina paljon AC/DC:tä. Aivan uskomattomia hitaasti voimaa kerääviä biisejä kuten
Hells Bells - ensin kirkon kellot, sitten kitara, rumpukomppi ja vasta 1.26 alkaa vokaalit. Yksinkertaista mutta vaikuttavaa. Tämän hetken suosikkikappale. Kunnon asennemusiikkia. Tempo ei laske missään vaiheessa.
Highway to Hell - mielestäni ylimääräisen intron olisi saanut jättää pois. Sen jälkeinen kitarariffi on loistava. Miinusksena myös lyhyt kesto.
Shoot To Thrill - ei ehkä niin hyvä rumpukomppi alussa, kitarat vie huomioni.
T.N.T. - heti avaus rytmistä uskomatonta tykitystä. Ja kerrankin laulaja on tarpeeksi selkeä ja voimakas. Kitarat ja vokaalit taistelee tasaisesti parhaasta osuudesta.
Back to Black - alku on yksi parhaimmista. Heikkous on ettei vokaaleista saa oikein mitään selvää. Musa kuten muissakin heidän biiseissä on yksinkertaista ja todellakin mahtavaa tykitystä.
Thunderstruck - aivan uskomaton pitkä intro joka todella rakastan. Rumpukomppi toimii tälläisenä vain harvoin, mutta tähän sopii kuin nakutettu.
