Istun yksin ja kuuntelen tuulen laulua
Se hiljaa kuiskaa mieleeni synkkään
Sinun sisälläsi ole muuta kuin raivoa
Koskaan merkinnyt kenellekkään yhtään
Ja niin minä yritin kovasti muuttua
Sanoin en enää antaisi itseni vajota
Mutta sisältäni alkoi asioita puuttua
Hitaasti aloin minä täältä kadota
Sieluni on kuin särkynyt kaupunki
Ei kuollut laulu enää syki elämää
Mutta joskus päättyä pitää sadunki
Tarinalla annettavaa ole ei enempää
Ehkä olen tuntenut aina vain pelkoa
Itselleni luvannut huomenna on toisin
Vaan ikinä itsestäni saanut en selkoa
Ikään kuin tuhoutuneesta uutta loisin
Sen näen kun itseäni katson peilistä
Minun sisälläni tuntuu vain kylmyys
Enkä enää pysty muistamaan eilistä
Kaikki mitä jäänyt on vain tyhjyys
c. Joni "Nonno" K.
