Miksi en voi löytää sitä onnea, vaan aina kun olen sen löytämässä niin se on pian kuminkin poissa, en tiedä kauanko tätä yksinäisyyttä ja pahaa
oloa kestän ennen kuin romahdan, pidän sinnikkäästi kaiken sisälläni enkä
näytä ulospäin, vaan kovan kuoreni alle sen kätken enkä todellakaan näytä sitä ulospäin että minuun sattuu, olen vahva ja pidän huolen että
muut ei nää, mutta kun olen yksin ja kuuntelen musiikkia niin annan sen
purkautua ja alan itkemään, silloin minusta tuntuu että en ansaitse sitä
onnea koskaan, mutta silti jossain syvällä sisimmässäni palaa pieni liekki joka jaksaa muistuttaa siitä että se onni vielä koittaa kun aika oikea on