Refna

Olen niin yksin taas, ilman rakkautta ja hellyyttä enkä tiedä kuinka kestän tämän kaiken tuskan ja surun sekä yksinäisyyden, synkkyys ja tuska saa minut vaipumaan
entistä enemmän surun valtaan, minusta tuntuu siltä että kukaan ei oikeesti välitä minusta eikä kukaan rakasta minua juuri tällaisena kuin oon, en ilmeisesti ole ansainnut onnea elämääni kun kaikki vain on jättäneet mut sekä leikkineet mun
tunteilla, on se huomattu niin monta kertaa että ei kukaan voi tällaiseen jätkään oikeesti rakastuu, enkä koskaan kai saa helliä sekä hyväillä sitä omaa ihanaa kultaa joka jakais tän lyhyen elämän kanssani, mutta silti jatkan matkaani eteenpäin tän kaiken paskan kesttkellä, sekä toivon että elämäni ois ees joskus sellaista kuin haluisin sen oleva.