Refna

Ilta on tullut ja istun yksin miettien tulevaisuutta ja sitä löydänkö koskaan omaa kultaa itselleni, suru valtaa mieleni ja saa pääni painumaan ja kyyneleet silmiini, nyt tuntuu siltä että en ansaitse onnea elämääni, aina kun luulen löytäväni sen onnen elämääni ja oman kullan vierelleni se kaikki katoaa
Miksi kaikki leikkii vain tunteillani?
Enkö ansaitse sitä onnea elämääni?
Yöt on todellista tuskaa minulle kun käyn nukkumaan, silloin yksinäisyys ja suru valtaa mieleni ja saa minun silmäni kyyneliin ja sisimpäni valtaa todellinen suru ja läheisyyden ja rakkauden sekä onnen kaipuu, siksi usein valvon niin myöhään koska en halua käydä yksin nukkumaan, voi kumpa löytäisin oman kullan itselleni joka rakastaisi minua koko sydämestään ja tulisi kainalooni nukkumaan ettei minun tarvisisi taas pelätä sitä yksinäisyyttä ja surua joka valtaa sisimpäni, ikuiseksi haaveeksi se kumminkin vain jää, se on nähty niin monta kertaa että kukaan ei mua oikeesti rakasta, jatkan silti eteenäin tällä tuskan tiellänni, jos onni on suotu minulle se tulee vielä joskus ja löydän silloin oman kultani jakamaan tän elämän kanssani.