Minä rakkaalleni olin rakentanut uuden maailman
Aurinkona oli onnellisuus, lipuen taivaan rantaan
Peloissani sytytin kynttilän, pimeän pois ajamaan
Herätessäni huomasin, maailma syttynyt oli palamaan
Raunioiden ja tuhkan keskeltä, en enää löytänyt kotia
Ympärilläni vain sekasorto, täynnä loppumattomia sotia
Rakkaani oli yöllä pois lähtenyt, noussut uuteen laivaan
Muistoksi jättänyt oli kirjeen, "katso mitä saanut olet aikaan"
Katsoessani mietin, kuinka maailmassa mikään enää voisi kasvaa
Niin yksin ja väsynyt, sisälläni liian monta haavaa polttavaa
Silmäni peittyvät kyyneliin, polvistun itkien, vajoan tuhkaan
Annan sen valua kädestäni, aivan kuin rakkautenikin, hukkaan
Nyt seison sillä paikalla, jolla ensimmäisen kerran tulit luokseni
Muistelen sitä mitä kerroin, mitä valmis olin tekemään vuoksesi
Mutta ehkä jossakin vaiheessa, minä olin astunut polulta harhaan
Jonnekkin sinne minä kadotin itseni, sen hyvän, sen parhaan
Yön hämärässä kävelen metsään, ja sinne kaivan pienen haudan
Lepoon lasken sydämeni, sen vierelle tämän hajoneen maailman
Seison siinä hetken kuunnellen, kuinka tuuli kuiskaa nimeäsi
Käännyn pois kertoen hiljaa, tämä on sinulle minun hyvästini
C. Joni "Nonno" K.
