Minä haaveilin vain
Sinut mieleeni sain
Kun lämpöä tuuli tuo
pohjoiseen
Minä muistan sen taas
Suviyön valkeuden
Ja vihreät rantaniityt
ja veen
Joka niin houkuttaa
Johon luottaa ei saa
Sen pinta on lumepeiliä
vaan
Olit aarteeni mun
Suven sen noidutun
Kuin lukki se kutoi
arvoitustaan
Niin korkea oli taivas
Niin korkea laki sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin taivahan lintunen
Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin hauenpoikanen
Tuli illaksi yö
Sudenhetki kun lyö
Kuu pilvehen tahtoo
piiloutua
Minä kuulinhan sen
Huuhkajan kuiskauksen
Sua suutelin, sinä
suutelit mua
Sua suutelin, sinä
suutelit mua
Niin vihreä oli metsä
Niin vihreä maja sen
Sinä mulle, minä sulle
Maan armahin käpynen
Niin valkea oli varjo
Niin valkea valo sen
Varislinnun, varjolinnun
Joka kaarteli etsien
Niin synkäksi kävi lampi
Niin synkäksi pohja sen
Minä sulle, sinä mulle
Vain toive viimeinen
-sari kaasinen:
niin korkea oli taivas-
