^segge^

ilosta suruun...

lauantai 26. joulukuuta 2015 12:21

MOI kaikki!

Haluuaisin avaautua ja kerrto että kun tuulin suomen 4-5 ikäisenä saain mailmaan parhan isän ja äidin ja olin niin onnellelinen kun voi olaa, minut adoptoitin lasten kodista pietarista, ja matka oli pitkä ja kun saapuimme suomen isän ja äidin ja minun isoveljeni kanssa muutime rivitalon turkun, myöhemin saimme 2 pikkusisko jotka olivat siaislapsia ja muutettin taas uuten kotiin elikä toisen riviitalon, ja kun tilaa loppui muutimme omakotialon jonnka minun serkuni ja isäni ja hänen kaveri remmpasivat, pari vuota myöhemin kun kaikki 4 lapset kasvoivat niin saimme taas sijaislapsen, eilä pikku siskon, muuistan kun olimme innoissamme ja haluutin leikkiä hänen kanssa ja oppetelimme hänelle kaikkea uutta mitä me itse saaimme oppia kun tuultiin uuteen perhen, pari vuota myöhemmin eilkä syksy 2011, oli tosi tuullinen viiiko ja minun isäni ja veljeni meenivät mökille sahaamaan puuita alaas jotka olivat tippunut myrskyssä, pitkää työpäivään jälkeen ne meenivät saunan ja isoveljeni huomas että isäni ei syönyt eikä juonut, sen jälken ne meenivät nukkumaan, ja aamulla kun veljeni herräs hän ei kuullu isäni kuorasmista tai hengeisyä hänlle tuuli panikki ja soiiti kotiin, ja äitin vastaasi ja kysyi että no moi mitäs voitte, veljeni oli hätääntynyt ja todella pelokas ja äitimme huolestui, ja huomasi että nyt kaikki ei ole hyvin, sitten veljeni sanos että isämme ei enää hengitä eikä hän likuu, kuulin kun äitini sanoi että yritä likuuta häntä ja veljenni sanoi että hän e i olenkaan liiku, nääin kun äitin alkoi itke ja olin todella huolistunut, että mitää nyt on tapaahtnut, äiti loppeti puhelin puhumiseen ja snaoi minulle että menee sano kaikkille että he tulevaat tännne alaas, minä meneen ryntäeen ylös ja sanon äkkiä äkkiä alaas on tapaahtunut ihan jotain todella kauhea, kaikkki tuleevat alaas ja keränymme pöydän ärelle ja äitinin sano isä ei ole enää olemmassa hän on nukkunu pois, silloin aloimme kaikki itkeeä ja halaasimme toisiamme, ja minä en vonu uuskoa sitä, meidän rakasa isämme, minun kaverini, minun ainoa isäni ei enää ole olemmassa, minun kaikki tunntet nusivat ylös ja kaikke mitä olen teehnyt isän kannssa on nyt vaain muuistoja. Elämääni tuhotuj, en enää saa ola isäni kanssa, mielialani muuttui, minä muttui, en ymmrrätänyt miksi just minun isäni? miksi . miksi ja miksi . Minulla keesti 3 vuotta että tajusin että isäni ei enää ole.
Kirjoittanut :segge

Mieliala: Surullinen

Kommentit

Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.

Liity käyttäjäksi nyt - ja luo oma profiilisivu »