Aamuyö, käy kello neljää
vaiennut maailma jo on
valo lasin läpi kiiltää
viinipullo pohjaton
Nostan katseen yli aavan
metsämaiseman vain nään
pelkään sinun joskus saavan
täysin toisen määränpään
Mietin, mitä sulle kuuluu
olet onnellinen kai
ulkona yksin lehdetön puu
näen palan sieluain
Niin riisuttu ja alaston
tunnen samoin itsekin
silti onneksi ei juureton
lämpöön herää keväisin
Tuo voima pyyteetön
kun tuntuu että jaksa en
päättyy yhteen yöhön
tyhjä katse kätkee kaaoksen
Aamu taittaa säteen vihdoin
valaistuu lehdetön puu
ajatukseni mun silloin;
mikset vierellein jo tuu
