Sain viettää kanssasi lapsuuden huolettomia kesiä ja popsia kirpeitä karviaismarjoja pihallanne kasvaneista pensaista. Sain kokea pyyteettömän rakkautesi ja huolenpitosi, merkkipäivien muistamiset ja rakkaimmat joulumuistoni. Vaikka kuntosi ei olisi aina riittänyt, leikit kanssani valittamatta, mitä hupsumpia ideoita sainkaan. Pienenä pystyin aina luottamaan tukeesi ja kiltteyteesi, vaikken sitä olisi ansainnutkaan.
Vanhempana opin tuntemaan sinut paremmin, ymmärtämään taustasi ja näkemään heikkoutesi. Et pyytänyt apua tai kaivannut sääliä, mutta silmäsi olivat surulliset ja sydämessäsi kalvoi tukahdettu tuska. Vain kerran suostuit aiheesta puhumaan, eivätkä sanasi kuihdu muistoistani milloinkaan. Jouduit pakon edessä pakkaamaan vähät tavarasi, jättämään perheesi ja lähteä rintamalle sotimaan kotimaamme puolesta. Koit maailman hulluuden ja ihmisten raakamaisuuden lähempää kuin kenenkään koskaan soisi kokevan. Lisäksi jouduit kantamaan todellisen pelon ja kauhun täyttämän taakan mukanasi tiesi loppuun saakka.
Joillekin olet sankari. Joillekin olet tappaja. Mutta mikään ei ole niin mustavalkoista - ei varsinkaan sodasta puhuttaessa, se tulisi kaikkien muistaa. Minulle sinä olet ihminen.
Sota ei lopu sotimalla, vaan rauhan solminnalla. Toivottavasti ihmiset sen vielä joskus oppivat, eikä kenenkään tarvitsisi kulkea kävelemääsi tietä. Olen onnekas saadessani elää tässä maassa ja toivon rauhan kestävän ikuisuuden. En voi koskaan ymmärtää läpikäymääsi pahuutta, mutta aina yrittäessäni, arvostan sitä mitä minulla ja maallamme nyt on. Niin soisi arvostavan monen muunkin ja unohtavan turhasta valittamisen.
Jean Sibeliuksen säveltämä Finlandia toi aina kyyneleen silmäkulmaasi. Huomasin sen, vaikka saatoit toivoa toisin. Rauha sielullesi ja kiitos kaikesta Anselmi-pappa.
Oi, Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa,
Yön uhka karkoitettu on jo pois,
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa,
Kuin itse taivahan kansi sois'.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
Sun päiväs' koittaa, oi synnyinmaa.
Oi, nouse, Suomi, nosta korkealle,
Pääs' seppelöimä suurten muistojen.
Oi, nouse, Suomi, näytit maailmalle,
Sa että karkoitit orjuuden,
Ja ettet taipunut sa sorron alle,
On aamus' alkanut, synnyinmaa.
