Tämä taitaa olla kolmas vai neljäs kerta, kun luon tunnukset tälle sivustolle. Ensimmäinen kerta taisi olla jo joskus vuonna 2004 tai 2005. Silloin kuvake oli uusi juttu. Ainakin muistaakseni. Se oli niitä aikoja, kun ii2 oli vielä olemassa, joka taisi olla vähän ennen Kuvaketta toiminnassa.
Olen entisillä vierailuillani huomannut, että Kuvake on oivallinen alusta testata tekstejä ja kirjoittaa sellaisia tekstejä, joita en välttämättä muualla voisi julkaista. Nyt joku jo naureskelee, että aivottomille kuolaajille kirjoittaminenko muka "oivallinen alusta"? Vastaan silti kyllä. Vaikka kommentoinnin taso ei ole aina ollut korkein mahdollinen, on omien tekstien testaaminen alustalla, jossa on olemassa jonkinlainen kommenttilaskuri tai tykkäysnappula, todella hyödyllistä.
Huomasin myös ajattelevani tätä sivustoa pitämälläni tauolla. Tulin ajatelleeksi, että vaikka miten vihaankin nykyaikaa, enkä kovasti välitä ihmisistäkään, on tämän sivuston hyväksi puoleksi laskettava se, että tämän sivuston avulla pystyn paremmin tietämään mitä ihmisten päässä liikkuu. Joskus eristäydyn niin visusti omaan maailmaani, että aina välillä sinne tihkuva ulkoppuolinen maailma jopa järkyttää. Kun aktiivisemmin siedättää itseään, ei niille äkillinen altistuminen aiheuta niin voimakasta allergista reaktiota. Lisäksi minulle on ollut usein hyvin ominaista kritisoida jotakin ja sitten itse olla jotenkin siihen osallinen. Joku voi sanoa, että se on tekopyhää, ehkä se onkin, mutta se pitää ainakin huumorintajuni ja itsekritiikkini elossa. Mutta se lienee tietylle ihmistyypille tyypillinen ominaisuus: esimerkiksi kauhukirjailija H.P Lovecraftin tiedetään olleen antisemiitti ja melkoinen rasisti, mutta silti hän avioutui juutalaisen Sonia Greenin kanssa. Ranskalainen kirjailija, Michel Houellebecq lienee yksi vannoutuneimmista misantroopeista, mutta silti hän pitää hypermarketeista. Houellebecq kirjoitti siitä Maasto ja kartta- kirjassaan ja totesi mitä isompi, sitä parempi. Timo K. Mukka puolestaan vihasi kulttuuriväen pippaloita, mutta tykkäsi käydä niissä ilmaisen viinan vuoksi.
En aio nimetä mitään tiettyä aihepiiriä, jossa tulen pitäytymään, mutta olen huomannut, että seksistä ja seksuaalisuudesta suhteessa kulttuuriin ja yhteiskuntaan on miellyttävää kirjoittaa. Edellisen nimimerkkini alla kirjoitin paljon miehisestä halusta ja sen ristiriidasta todellisen maailman kanssa. Se tuntuu edelleenkin hyvältä aihepiiriltä, varsinkin siksi, koska olen mies. Se on minulle luontainen näkökulma, enkä aio edelleenkään olla mitenkään puolueeton. En aio olla myöskään mikään miesasiamies, koska sellainen on ämmämäistä ja mielestäni heikkoa.
Yritän myös tällä kertaa osallistua enemmän keskusteluun muidenkin blogien alla. Viime kerralla se jäi vähäiseksi älyllisen ylemmyydentunnon vuoksi. Silloin tietysti elämäntilanteeni oli erilainen ja minulla ei ollut minkäänlaista selkeää tavoitetta tällä sivustolla. Joku voisi sanoa minun pehmentyneen ja se on aivan totta. Kaikenlaiselle kyyniselle räyhäämiselle on jokaisen miehen elämässä aikansa, mutta sellaiselle on aikansa loppuakin – ja se on erittäin hyvä asia.
Ei nyt pidä kuitenkaan luulla, että alan liikaa pehmoilemaan – kyllä asianosaiset tulevat saamaan edelleen verbaalista pahoinpitelyä olan takaa.
Tervetuloa takaisin!
