Sukellan haaveisiin niin syviin ja lohduttomiin, veitsenterällä kävelen kuin punaisella nuoralla tanssija, mietin onko hetkeä ikuista, milloin tämä kaikki tuska loppuu,
milloin elämämme yhdessä alkaa, kun kaiku korvissa äänestä pahasta, joka suudelmallaan kaiken muuttaa,
Enemmän kuin sainkaan, minä olen, voisin omaa rakastani rakastaa,
sukeltaa haaveisiin tunteisiini, mielikuvituksien mustavalkoisen harsoon,
Suostu suo en kahlitsemaan koskaan,
En pakoon pääse, sinua edelleen rakastan,
Tiesin näin tapahtuvan kun minua halusit,
sen nielin ja olin sinun.
Teet mitä vain vuokseni, aina voit tulla luokseni,
Viereeni rakas!
Silmäsi tähdet, ei toista samanlaista,
Sinua kädestä kiinni ottaisin jos se mahdollistaisi olisi,
Ajattelen sinua ja rakastan, en muita haluakkaan,
Olen kuin puro, vielä se mereen yhdistyy.
Pimeys ja valo särmänsä rakkaudeksi taittaa,
