Refna

Vaikka ympärilläni on ystäviä ja läheisiä, silti minusta tuntuu että olen yksin, kukaan ei ymmärrä huoliani eikä murheitani, nyt musta tuntuu siltä että kaikki kaatuu mun niskaan, mikään ei suju ja mistään ei tule mitään, en tunnu saavan mitään valmiiksi vaikka mitä tekisin.
Tämä sisälläni oleva yksinäisyyden tunne valtaa minut aika usein, se saa pääni painumaan alas ja miettimään että missä ne kaikki ystävät ja läheiset ovat joiden tukea minä tarvisin nyt, ei ainakaan mun tukena.
Kun yö saapuu pelkään käydä nukkumaan koska silloin kaikki nämä ikävät asiat tulee mieleen ja saa minut itkemään, koska tuntuu niin pahalta, tunnen itseni vain hyödyttömäksi ajopuuksi joka lipuu vain virran mukana ilman sen suurempaa tarkoitusta, missä te kaikki ystävät olette silloin kun eniten tarvitsen tukea sekä sitä joka kuuntelee ja auttaa jaksamaan tässä elämässä?
Olen niin yksin, mutta miksi?